Vedensuojelualueiden käyttöä koskevien säännösten noudattaminen on osa toimenpidekokonaisuutta, jolla suojellaan luontoa, parannetaan vedenkäyttölaitteiden terveys- ja ekologista tilaa ja parannetaan lähialueita. Vesihuoltojärjestelmän käyttöä ja ylläpitoa koskevat säännöt on kuvattu SanPiN: n erityisosassa, jossa vahvistetaan myös terveys- ja hygieniastandardit ympäristöobjekteille.
Vesihuollon turva-alue
Vesihuollon käyttöä koskevat säännöt on esitetty SanPiN 2.1.4.1110-02 -asiakirjassa, jolla on oikeudellinen voima ja joka on yksityisasiakkaiden ja oikeushenkilöiden käyttöön tarkoitettu asiakirja.
Vesihuollon käytön osalta ympäristötoimenpiteillä pyritään vähentämään ja vähentämään pilaantumista. Asetus on tarkoitettu erityyppisille kohteille:
- pinnallinen;
- maanalainen;
- keinotekoinen.
Vedenkäytön tutkimuksessa, kirjanpidossa ja soveltamisessa on otettava huomioon, että kohteet on luokiteltu ja jaettu vyöhykkeittäin.
Pintaesineet
- Ensimmäinen hihna on imurakenne. Sitä pidetään turvajärjestelmänä, jossa on passijärjestelmä, jolla on vartioitu viereinen alue, jonka koko määritetään rakennusten mittojen mukaan.
- Toinen vyö asettaa rajoituksia ensimmäisen vieressä olevalle alueelle; kaikki rakennukset ovat täällä kiellettyjä. Hihnan raja määritetään erikseen, riippuen alueen koosta ja lähteestä, veden liikkumisen nopeudesta, jotka ovat välttämättömiä vesimuodostuman itsepuhdistukselle.
- Kolmas vyö suorittaa havainnointitoiminnon. Käyttöä ei ole rajoitettu, seuranta on käynnissä.
Turvavyöhykkeiden rajoille on sijoitettu opasteita ja turva-alueiden raja-alueille aita.
Maanalaiset tilat
- Ensimmäinen vyö. Vesihuoltojärjestelmän turva-alue SNIP: n mukaan on 25-50 metriä. Kaikki rakennukset, lukuun ottamatta vedenottoon liittyviä rakennuksia, ovat kiellettyjä. Näitä ovat pumppaamot, vesitornit ja ulkorakennukset. Pääsy myönnetään työntekijöille, teknikoille ja suunnittelutiimeille, jotka vianetsivät järjestelmää. Alue on erotettu aidalla.
- Toinen vyö. Se lasketaan käyttämällä hydrodynaamisia lakeja ja ilmasto-dendrologisia olosuhteita, määritettäessä viereisen alueen mahdollisen saastumisen alue sadan ja neljän sadan päivän ajan.
- Kolmas vyö. Sijaitsee alueella, jolla ihmiset asuvat. Vesikaivon arvioitu käyttöaika on 25-50 vuotta. Laskelmien perusteella on yleisesti hyväksyttyä, että ihmisen toiminnan aiheuttama pilaantuminen saavuttaa vedenoton paljon myöhemmin kuin tämä ajanjakso.
Vesihuoltojärjestelmän saniteettisuojavyöhykkeet on merkitty karttoihin ja rajattu erityisillä merkeillä.
Keinotekoiset esineet
Veden ottoa vedenoton ulkopuolisista rakenteista pidetään keinotekoisena vedenkäytön kohteena. Terveys- ja hygieniasuojelualueet, jotka eivät ole luonnollisista lähteistä peräisin olevan vedenoton alueella, järjestyvät ympärille:
- suodatusasemat ja varastosäiliöt - jopa 30 metriä;
- pumppaamot, kemikaalivarastot vesihuoltoon ja saostussäiliöt - enintään 15 metriä;
- vesitorni - jopa 10 metriä.
Vesijohdon läheisyyteen asetetaan kymmenen - viisikymmentä metriä leveät saniteettirajoitusliuskat pohjaveden korkeudesta ja vesiputkien halkaisijasta riippuen.
Jos vesikanavia lasketaan asuttujen alueiden yli, on sallittua vähentää suojelualueita SES: n kanssa tehdyn sopimuksen tulosten perusteella.
Vesiputkien suojattujen alueiden aluetta säätelee SanPin 2.1.4.1110-02. Seuraavat mitat on asetettu vähimmäisrajoille:
- vähintään viiden metrin päässä rakennusten ja rakennusten perustuksista;
- vähintään kolmen metrin päässä tuista, aidoista ja moottoriteistä;
- vähintään kahden metrin päässä tien merkinnöistä;
- vähintään yhden metrin päässä voimansiirtotorneista.
Vesiputkien suojavyöhykkeillä ei saa olla käymälöitä, roskatiloja, lantavarastoja, jätteiden kerääjiä ja muita rakenteita, jotka voivat saastuttaa pohjavesialueita. Vesijohtojen rakentaminen kaatopaikoille, viemäri- ja suodatuskentille, teollisuusyrityksille, kirkkotiloille ja karjan hautapaikoille on kielletty.
Vastuu turva-alueiden rikkomisesta
- Korvaus aineettomista vahingoista, jotka aiheutuvat luvattomasta rakentamisesta, jätteiden laittomasta varastoinnista ja kerääntymisestä suojelualueelle.
- Sakot sääntelyasiakirjojen sääntöjen rikkomisesta rakentamisen aikana.
- Suojattujen alueiden takavarikoinnista määrätään rikosoikeudellinen seuraamus.
Jos rikkomus havaitaan, vesiensuojelualueen rajojen tietämättömyys ei ole tekosyy. Ennen rakentamisen aloittamista tai maanrakennustöiden aloittamista lupa on sovittava vesilaitoksen kanssa.
Jos ilmoituskylttejä tai muita rajoittavia toimenpiteitä ei ole, käyttöorganisaatio on vastuussa alueen turvallisuudesta. Jos terveys- ja epidemiologisten rajoitusten vyöhykkeellä on kaikki tiedotus- ja suojaelementit, rikoksentekijä on vastuussa.
Hallinnollisten rikkomusten säännöstön mukaan sakko määrätään järjestelmän rikkomisesta suojelualueilla:
- siviilejä 500–1000 ruplaa;
- virkamiehet 1–2 tuhatta ruplaa;
- oikeushenkilöt 10-20 tuhatta ruplaa.
Sakot määritetään 22. kesäkuuta 2006 annetun liittovaltion lain nro 116 - FZ: n version mukaisesti.
Ympäristövyöhykkeiden saattamista vesiputkien läheisyyteen soveltuvaan tilaan koskevien vaatimusten noudattamatta jättäminen aiheuttaa vastuun:
- henkilöille 3000 - 5000 ruplaa;
- virkamiehille 3000 - 5000 ruplaa;
- oikeushenkilöille 20000 - 30000 ruplaa.
Sellaisena kuin se on muutettuna liittovaltion lailla nro 282, päivätty 21. lokakuuta 2013.
Vesistöjen suojelua koskevien vaatimusten noudattamatta jättäminen, joka aiheuttaa niiden pilaantumisen tai ehtymisen, uhkaa sakkoa:
- henkilöille 1500 - 2000 ruplaa;
- virkamiehille 3000 - 4000 ruplaa;
- oikeushenkilöille 30000 - 40000 ruplaa.
Koska lain tuntemattomuus ei vapauta vastuusta, on ennen työn aloittamista sovittava hankeasiakirjoista sääntelyviranomaisten kanssa luonnonvarojen vahingoittumisen välttämiseksi.
